Pieni kehruurukkimme Saaga saavutti pari päivää sitten 10 viikon iän. Kissaneiti oli sitten viime näkemän yhä vain kaunistunut ja toki kasvanutkin. Ensimmäinen rokotuskin saatuna: eläinlääkärikäynnilla Saaga oli kerää huristellut siinä määrin äänekkäästi, että sydänäänien kuuntelua varten täytyi tehdä pieni hämäys neidin hiljentämiseksi. Tarkastuksessa kaikki oli kunnossa, myös sydän kuuntelu :)

Saagan turkki on tuuhentunut ja pidentynyt, korvakarvat ovat niinikään tuuhistuneet. Turkki on saanut yhä enemmän kauniin rusahtavan sävyn hopean joukkoon - ruskeahopea täplikäs.

10- viikkoa vilistävää energiaa näyttäytyi , kun eilen kävin Saagaamme jälleen ihailemassa.

Sillähän ei ole merkitystä pienen kissan elämässä miten päin leikkii....

.. ja , jos juuri ei ole leikkikaveria lähettyvillä, niin ainahan voi oman hännänpään pyydystää - joka Saagalla on muuten valkea!

... pallo pyörii...

..veljen kanssa saa aina aikaiseksi kivat painit. Painihetken tiimellyksessä saattoi ihailla niitä hauskoja kissamaisia eleitä, joiden olemassaolon olin jo melkein unohtanut - kissamaisuus on niin upeaa ketteryyttä ja ilmeikästä tanssahtelua sivuaskelin ja pyörähdyksin, selkä köyryssä ja tassut pystyssä :)

.. ja vauhdikas suunta ylöspäin - etuperin ja takaperin, yhdenkin tassun varassa roikkuen - akrobatiaa parhaimmillaan.

.. oma häntä vilahti..

...Unna- mamman häntä saalistuksen kohteena.

Sisarukset jo uinailivat ruokailun päätteeksi, mutta Saagalla enregiaa riitti. Kyllä uni sitten Saagankin yllätti.