Saaga ja Niehku

Paimentajani ovat jälleen uskollisesti seuranneet minua etten jopa sanoisi ihan joka paikkaan. Luupää- Niehku työnsi kuononsa vessaanikin tänään. Niillä tuntuu energiaa riittävän, varsinkin sadepäivän kuluksi - mitä sadepäivä sitten mahtaakaan tarkoittaa. Ehkä se tarkoittaa suihkussa käyntiä. Niehku ainakin oli aivan uitettu koira, kun tuli pihalta sisään ja kehtasi sitten työtää märkäkuraisen kuononsa kiinni puhtaaseen turkkiini , yök! Sitten luupää rakastaa nuolemistani, kuvitteleeko se etten osaa itse puhdistaa turkkiani - korvani ovat erityisen mieluisat sille. Mamma hätistelee Niehkun silloin pois ja kuuluu sanovan ettei Saagan korvia saa nuolla. No sitten tuo pentu siirtyy nuolemaan toista päätäni - ihan siis käsittämätön koira! On se kuitenkin mukava kaveri, vähän täytyy puskeakin ja kehrätä sille. Olen yrittänyt suurimmat lähentelyt torjua tassuttelemalla kevyesti kuonolle - ilman kynsiä toistaiseksi- Niehku kuitenkin kuvittelee sen leikiksi ja alkaa sitten tassutella minua niillä hehtaarin kokoisilla käpälillään. On se hyvä, että mammakin paimentaa minua ja pitää huolta, että karvaiset oliot leikittävät minua hellästi :)

Saaga ja Nalle

Pehmo Nalle on kiva, se on kuulemma poika. Nalle on rauhallinen ja herrasmiesmäinen. Pehmo ei tunkeile liiaksi, vaan nuuhkaisee nätisti ja antaa sitten olla rauhassa. Tosin tämä pehmo sitten nuuhkii sitäkin innostuneemmin häntääni. Paimentajani ovat siis aika omituista sakkia.

Saaga, Niehku ja Nere

Viisas musta yritti eilen juoksennella vähän vauhdikkaammin perässäni ja jouduinkin pari kertaa pyrähtämään sohvan taakse karkuun. Mamma viisaalle sitten muutaman kerran karjahti aika kuuluvasti kieltosanoja ja koulutti sitten vielä viisaammaksi iltasella. Koulutus sujui jotenkin näin: mamma otti leikkisulkani käteensä ja alkoi leikittää minua, hyppyyttää ja riekuttaa. Samalla viisas musta ja rusakot oli istutettu mamman viereen. Kyllä se mamma niitä palkitsi makupaloilla ja kehuskeli, kun ne antoivat minun leikkiä rauhassa. Tunsin itseni oikein tärkeäksi siinä estradilla!

Koulutus  oli selvästi tehokasta ja tänään olen saanutkin kuljeksia suhteellisen rauhassa; mitä nyt kuononsa tunkevat minuun kiinni, mutta onneksi eivät juoksuta. Viisas musta tuli muuten hyvin siistinä koirana pihalta sisään. Itse asiassa katselin salaa, kun se meinasi kääntyä ovelta takaisin sisälle ja ravisteli tassujaan, kun rappuset olivat märät sateesta - onkohan se koira ollenkaan. Mamma selitti sen johtuvan siitä, että lapinkoirat ovat kissamaisia koiria - onpahan legenda, jo on aikoihin eletty- kissamainen koira. Ja tuon vuoksi kuulemma aikoinaan paimensukuisiin päätyikin!

Osaisin kyllä ihan itse putsata takakarvani vessareissun jälkeen, mutta paimentajani pitävät sitä hommana, joka kuuluu heille.

Leikkiä on riittänyt - hiiri, jolla on sulat perässä - saa hurjaa kyytiä.

Minulla on oma viidakkokin..

... oma tähystyspaikkakin..

.. ja oma uima-allas.

Täytyy myös esitellä teille upea juuri kammattu turkkini. Aluksi hieman vastustelin, kun mamma istutti minut syliinsä ja otti ison kamman esiin. Ajattelin, että se on vahingossa ottanut kaapista koirien kamman. Kyllä mamma vakuutteli, että minun kampani se on ja että vaihtoehtoa ei kuulemma ole - nyt kammataan!. Se olikin aika mukavaa, kampa helisi kivasti ja mamma on selvästi ennenkin kammannut kissaa. Kainalotkin muisti kammata ja korvanvieruskarvani, jotka Niehku oli saanut sykkyrälle nuoleskelullaan. Häntä ja takapöksyt suoristettiin ja sitten pääliturkki. Olo oli kuin kauneussalongissa - päätin kehräillä koko ajan ja nautiskelin silmin nähden. Mamma kehuskeli kuinka reipas tyttö olen ja kaunis :) - Ihan taidan ylpistyä!

Kaunis Saaga <3