Täällä talossa ei kyllä aika tule pitkäksi! Täällä meno ja meininki on sen verran monipuolista, että melkein näin pienen kissan pää menee ihan pyörälle. Mamma juuri jouluksi järjesteli uusia tavaroita hyllyille ja pöydille - kutsui niitä joulukoristeiksi. No eipä aikaakaan, kun se päätti sitten korjailla ne pois ja kuusikin heitettiin pihanperälle. Se ei kyllä ollut mitenkään meikäläisen vika, että kuusesta tänä vuonna neulaset rapisi alas pikavauhtia tai enintään hiukan oli meikäläisellä ja paimensukuisten hännänheilutuksella osuutta. Pääasiallinen vika oli kyllä itse kuusessa, vaikkei mamma sitä oikein meinannut uskoa.

 No menneellä viikolla alkoi sitten uusi rakentelu- ja sisustusprojekti: mielenkiinnolla seurailin mitä tuleman pitää ja toki osallistuin antaumuksella rakennuspuuhiin. Minua rohkelikkoa ei vasaran pauke häiritse porauskoneen pörinästä puhumattakaan. Päätin hyvin tarkasti seurata projektin etenemistä - pitäähän kaikilla hommilla olla myös päällysmies! Ihmettelin hieman miksi nyt verkkoseinää pitää oviaukkoon rakennella ja porttia asetella. Mammalta sitten kuulin, että saan loppiaispäivänä uuden paimensukuisen alamaisen!  Minut pitää kuulemma pitää siitä erossa ja niin myös minun omat entiset alamaiseni. Pohdiskelin, että jopas nyt jotakin - mikähän sieltä oikein saapuukaan.

Kertaalleen rakennusprojektin tiimellyksessä säikähdin pahanpäiväisesti pehmo- Nallen kanssa. Joku perheemme miespuolisista jäsenistä oli laittanut metalliportin sen verran kiikkerästi seinän viereen, että kun kuljin siitä Nallen kanssa ohi, riitti Nallen hännänheilautus sen kaatamiseen - hirveä rysäys ja me molemmat kipitimme pikajuoksua olohuoneeseen. Mamma kehtasi nauraa meidän pikapyrähdyksellemme - tai se kuulemma nauroikin vain Nallelle, joka on tunnetusti rauhallinen kulkija ja nyt sillä oli melkein tuhat jalkaa mahan alla. Rakennusprojekti saatiin valmiiksi meikäläisen valvonnassa ja likaantuuhan sitä nyt tassut töitä tehdessä - loppuilta kuluikin sitten pesupuuhissa....

... puhtoiset tassut...

.. työpäivän päätteeksi hilauduin viisaan mustan viereen uinahtelemaan - näin lähelle pääsen jo kehräilemään ilman, että se siirtyy toiseen paikkaan - olen edistynyt kesytyksessä!

Niehku katsoi parhaaksi istuskella vain tuolissa muiden ahertaessa..

.. välillä vähän leikittiinkin - Niehku, et ota minun hiirtäni!

Sitten koitti Loppiainen ja uusi paimensukuinen alamaiseni saapui:

Vaivihkaa katselin, että on aika pyöreä paimensukuiseksi, pohdiskelin, että on ruokaa rakastava tyyppi. Sitten muistinkin, että olenhan Adjan nähnyt vilaukselta aiemminkin - se taisi olla marraskuulla, kun mamma piilotteli sitä muutaman päivän alakerrassa: piti kuulemma pitää erossa varsinkin Nallesta, kun Adjalla oli silloin juoksut. 

  

No kyllä on muhkean kokoinen Adja. Yritti kuitenkin lähteä ajamaan meikäläistä takaa yläkerran rappusiin. Mamma huikkasi tiukan komennon, että takaisin ja totesin, että Adja kuuluu myös tottelevaisiin karvatassuihin. Samaisen komennon yhteydessä sitten selvisi, että Adjalla onkin pentusia mahassa kasvamassa ja siitä pyöreys. Joten ei sovi ison pentumahan kanssa kissan perään rappusissa ryntäillä! Ja minä kun kuvittelin, että Adja on vaan syönyt liikaa - minkähänlaisia ne pennut sitten onkaan - jännittavää!

Koska Adja on kuitenkin paimensukuinen alamaiseni, niin pitäähän tyttö järjestykseen laittaa ja opettaa talon tavoille. Tässä muistutuksena ilmeeni, kun ekana päivänä taloon tultuani tuijotin kolmea koiraa. Kokeilin tämän saman katseen tehoa myös Adjaan: sain muuten tuijottaa kauemmin ja tosi tiukasti ennenkuin Adja älysi laskea oman tuijotuskatseensa alas - totesin Adjan olevankin tiukempi tapaus. No meikä kuitenkin tuijotuskisan voitti ja ottelu 1-0 meikäläiselle :)

Adja on oikeasti tosi symppis tyyppi. Aidan takaa se ei pääse ryntäämään perääni, joten seurustelu on turvallista. Ihan hiljaa olemme toisiamme katselleet ja nuuskineet toistemme hajuja, kuononpäitä ja tassuja -  kyllä meistä vielä ystäviä tulee.

Päätin myös kokeilla matolla makoilua Adjan tyyliin : kyljellä pitkin pituutta....

... mahallaan sammakkoasennossa...  RENTOUTTAVAA!

Sillä välin viisas musta ja Adja vaihtoivat yhteisymmärryksessä kuulumisia. Niin Nere on kuulemma tulevien pentusten isoäiti.

Meillä ei siis todellakaan aika tule tylsistymisen takia pitkäksi. Jänniä päiviä on tiedossa, kun yritän pitää simällä milloinka ja minkälaisia palloja sieltä maailmaan ilmestyy - minulla onkin sen jälkeen todella iso Saagamainen valtakunta!