Tää ei ole todellista!!!

Muistutan ennen kuin jatkatte tarinani lukemista, että minä olen Saaga, norjalainen metsäkissa - KUNINGATAR!  Ja muut ovat paimensukuisia alamaisiani - tai siis ainakin pitäisi olla. Talon paimensukuisethan ovat olleet oikein mukavia tottelevaisuusvalioita koko ajan ja tuo vieraileva tähti, Adjakin, on ihan pysynyt aisoissa. Joten olin siis kuvitellut, että kaikki karvapallotkin olisivat jo syntymästään saakka tottelevaisuusvalioyksilöitä. Karvaasti olen viikon kuluessa saanut todeta ettei se olekaan periytyvä ominaisuus, sitä ei myöskään saavuteta emon maitoa litkimällä eikä näköjään emon koulutuksessakaan- no ehkä koulutuksessa olisi jotain muutettavaa?!? Joka tapauksessa täällä hyörii nykyään täysin villi karvapallojengi, joka haukkuu, murisee, puree, pomppii, pissii joka paikkaan, sotkee... minun rauhallisen olemiseni.

Viikko sitten innolla odotin tapaamista pieninpien alamaisteni kanssa. Päivästä toiseen istuin Niehku-ystäväni kanssa aidan takana katselemassa kasvavia pentusia ja huokailimme.. eikö me jo päästäis tapaamaan.....

Koittihan se päivä viimein ja innokkaana hännät komeasti pörhistettynä marssimme pentuhuoneeseen mamman annettua luvan. Kaikki sujuikin vielä oikein rauhaisasti ja mukavasti - puolin ja toisin.

 

Sitten ensimmäinen yritti nipistää naskaleillaan Niehkun mahanalusta karvoja. Seuraava hyökkäsi viereeni kulman takaa ja tavoitteli niin ikään mahanalusvillojani - "outoa porukkaa", ajattelin. Seuraava kävi oikein murisemaan ja ponkaisi meikäläistä kohti innoissaan...

Onneksi huoneessa on sopiva tuoli jonne pääsin pujahtamaan. Sieltä sitten katsastelin, että mihinkä Niehkun kanssa oikein olimme joutuneet. Vähän kurottelin tassullani ja kokeilin, että vieläkö ne yrittää iskeytyä naskaleilla kiinni... onneksi ne nukahtivat.

Hitsi, yksi olikin pentulaatikossa hereillä ja pääsi yllättämään minut... pyörähtelin häntäni kanssa ympäri ja tumps, se kompastui omiin jalkoihinsa. Niin mamma en minä sitä kaatanut! Mamma jo meinasi aloittaa meikäläisen torumisen ihan syyttä suotta.

 

Pari päivää kului. Karvapallot vyöryivät kerta toisensa jälkeen avatun pentuaidan ohi ja rynnistivät puhurin lailla ympäri taloa. Viisas musta väisteli taitavasti ja pakeni yläkerran rappusiin - autuas ilme kuonolta oli jo häipynyt. Ei ne pennut nyt niin ihania ollutkaan.

Pehmo- Nalle yritti sinnikkäästi nukkua päiväuniaan..

Minä kipittelin lattiatasossa ja sain oikean iiliäismatojengin perääni - yksi - kaksi - kolme - neljä ja vielä se viideskin. Häntäni kiinnosti niitä niin huipusti. Mamma puuttui tilanteeseen kuulemma pelastaakseen - siis en kuullut itsensäkö, kavapallot vai meikäläisen. Päädyin kuitenkin jälleen kerran suljetun oven taakse makkariin. Hitsi laittais ne pallerot takaisin pentuhuoneeseen eikä meikäläistä makkariin. Eihän sieltä kuule eikä näe mitä valtakunnassani tapahtuu.

Sitä paitsi oloni alkaa olla kuin Vaahteramäen Eemelillä - olen viikon aikana lennellyt sen verran useasti sinne makkariin - jos mistäkin syystä. Talossa on viikon aikana käynyt sellainen Wiima, enkä nyt tarkoita pelkästään pakkasviimaa, joka puhaltaa kaikista ovista ja ikkuinoista. Vaan Wiimaa, joka on käynyt Nallea sulhastelemassa. Niillä ei kuulemma ole oikein yhteistä säveltä löytynyt: pehmo-Nalle on kyllä kuulemma innokas poika, mutta Wiima... taitaa olla ihan viisas tyttö: Ei tuo pentujen hoito todellaakaan miltään auvoiselta hommalta näytä. Joka tapauksessa tapaamisten ajaksi minä päädyn aina makkariin!

No mutta sitten tähän karvapallojengiin, jotka ovat siis paimensukuisia alamaisiani, mutta vaativat todentotta kouluttamista. Onhan ne innokkaita ja saavat paljon aikaiseksi

Joukosta löytyy leijonanmetsästäjiä...

 

 tiikerin kesyttäjiä...

 

karhunkaataja....

reinonkantaja.....

hännästä vetäjä...

Niehku-ystäväni niitä yrittä leikittää ja rauhoitaa..

Niiden oma emo näyttää ihan loppuun väsytetyltä...

" hei, mä en jaksa, noi vaan riehuu..."

 

Joten on siis kuitenkin oikein hyvä, että pääsen välillä makkariin ja valtaistuintuolille ja ... pakoon noita naskalihammashirviöitä, kunnes joku kouluttaa ne tottelevaisuusvalioksi ..  sitten voin taas palata alamaisteni joukkoon!