Aivan ihanaa.... kissamaista yhdessäoloa....

 

 

Minä olen aivan otettu. Oskari saapui luokseni reilu viikko sitten kyläilemään, lemmenlomailemaan... Kuristelin, tepsuttelin - hurmailin Oskaria. Aika sitten taas näyttää tuottaako lemmenlomamme muutakin kuin mielikuvitukseni tuotteita. Nyt kuitenkin ovat tassuvipatukseni ohitse, mutta Oskari on täällä kanssani edelleen! Ihan huippua!

Olen niin tottunut koiramaiseen menoon, että kissakaverin kanssa oleilu on minulle enenmmän kuin tarpeen. Voimme yhdessä viettää oikein kissanpäiviä :)

Meillä on oikein kiva huoneisto talon ylimmässä kerroksessa, siellä minne koskaan aiemmin en ollut päässyt. Sinne eivät myöskään paimensukuiset alamaiseni pääse. Mutta me kaksi saamme olla siellä nyt rauhassa. Koisailla pehmeällä sängyllä, katsella ikkunasta puiden latvuksiin, kisailla keskenämme... hmm kuinkahan paljon saan Oskaria taputella tassulla?? Minulla kun nuo kissmaiset rajat taitavat olla vähän unohduksissa. No eiköhän Oskari kerro, jos leikkini ovat liian rajuja.

Oskari nauttii täysin siemauksin... minä yritän välillä muistaa kaunistautua...

Oskari, siis minä olen täällä....

Oskari on todella komea. Turkki on niin mahtava ja mamma sitä antaumuksella kampaili ja kehuskeli. Oskari hyristeli ja minä vähän kyllä kateellisena katselin ja kuuntelin mamman jutusteluja Oskarille - pitäisiköhän tassuni muuttua mustasukkaisiksi? Olen nimittäin kuullut, että talon Viisan Mustan vaaleat sukat välillä muuttuvat mustiksi, jos mamma kovin paljon huomioi toisia paimensukuisia alamaisiani tai minua.

No ei me nyt ihan koko päivää sentään sängyllä uinailla. Välillä juostaan, tai paremminkin minä porhallan ja Oskari tulee rauhallisemmin perässä, kilpaa ja harrastetaan kissapainia. Minusta vaan tuntuu, että olen niin vilkas ja sähäkkä, että Oskari on toisinaan ihmeissään. Oskari on rauhallinen herrasmies. Mutta kyllä Oskarikin innostuu! Sitä paitsi olemme oiva pari: minähän osaan monia juttuja mm. availen liukuovet. Oskari osaakin avata kaapinovet ja saa kyllä opettaa minullekin sen taidon. Kaapeissahan on mahtavia piilopaikkoja ja voi olla kaikkea jänniä muitakin juttuja. Olisittepa nähneet mamman hölmistyneen ilmeen, kun se tuli töistä kotiin yhtenä päivänä ja pari kaapin ovea oli ihan auki. No minua mamma ei voinut epäillä, koska olin ollut alakerrassa sen päivän ja Oskari oli ylhäällä - taitava Oskari :)

Jee... kissapainia - hurjemman näköistä kuin onkaan - painimme ilman sähinöitä, vinkunoita, kynsiä - ihan kavereina

Ihaillen...

Oskari on ilmeisesti myös päättänyt aloittaa voimailulajien harrastamisen. Nuo talon poikien painot ovat niin paljon Oskaria menneen viikon aikana kiinnostaneet. Hmm, minulla on kohta tosi timmissä kunnossa oleva sulhanen ;)

Ikkunalaudalta on upeat näköalat, korkealta ja kauas - minulle ihan uutta. Oskari on kuitenkin tottunut jo kotonaan korkeisiin näköaloihin...

Olen tässä pohdiskellut, että Oskari voisi vaikka jäädä kaverikseni pidemmäksikin aikaa.

Talon paimensukuiset alamaiseni ovat uusista äänistä ja hajuista hieman ihmeissään. Pehmo Nalle tuli oven raosta nuuskuttelemaan Oskarin kanssa, kun mamma raotti ovea hiemen enemmän ja Nalle näki Oskarin lähes koko komeudessaan, sai tuo pehmis kaikki tassut alleen ja juoksi raput alas - siis pehmo Nalle, joka ei yleensä juokse. Se on niin pehmo, että kaiketi pelästyi Oskaria. Viisas Musta olisi halunnut tehdä lähempää tuttavuutta tänään, mutta Oskari puolestaan otti muutaman takla-askeleen, joten alamaiset pysyvät siellä missä niiden paikkakin on - alhaalla! Minun kaveriani ei säikytellä!!!

Saaga, mihin menit?

 

Oskarilta omalle väelle paljon terveisiä - olen reipas poika ja kyläilen vielä hetlken täällä Saagalla! Kiitos Oskarin omalle väellle tästä mahdollisuudesta!