Levollisesti haukotellen kevättä odotellessa...

Kuten jo aiemmin tuossa pariinkin otteeseen mainitsin alkoi minua helmikuussa riivata levottomat tassut ja mouruava mieli - ruokahalu katosi, en jaksanut oikein leikkiäkään, kuljeskelin vain ympäri taloa etsiskellen .... minulla oli kevättä rinnassa. Kun sitä alkoi esiintyä parin viikon välein aina uudestaan ja uudestaan, pohtivat kasvattajani ja mammani, että eihän tuosta mitään tule. "Jaa mistä?", mietiskelin. Heidän keskusteluidensa sivulauseista jotenkin ymmärsin, ettei vielä ole sopiva hetki kollipoikia ajatella. Joten päädyin boksiini ja eläinlääkäriä tapaamaan. Onneksi tällä kerralla niskanahkaani ei tungettu mitään nesteytysneuloja eikä tassustani otettu verikoetta. Lääkäritäti ainoastaan kuunteli minua sekä kutitteli leuan ja mahan alta. Olin oikein reipas ja rohkea!  Kotona sitten selvisi, että kerran viikossa pitää nielaista yksi perjantainami. Mamma olisi kyllä voinut ensin kysäistä, josko ottaisin sen ihan itse ennenkuin tunki sen syvälle takakitaani, piti kuonosta kiinni ja kutitti kaulasta - nielaisupakko! Sama toistuu joka perjantai kuulemma. Nami on kyllä tehonnut, sillä nyt ei levoton mieli ole iskenyt.....

 

On meillä muutakin mielenkiintoista viime aikoina jälleen tapahtunut. Pääsin ihan aitiopaikalta ihailemaan Niehkun saavutuksia - punaista nauhaa ja sinistä ruusuketta. Niehku oli ollut tosi pätevänä Katselmuksessa.

 

 c. Minna Rinne

Mamma ajeli Niehkun kanssa viime lauantaina Helsinkiin, kun siellä oli Paimensukuisten lapinkoirien Katselmus-näytelmä, jossa Niehkulla oli rooli nuorten narttujen kehässä. Niehku oli esittänyt upeat lumihankihyppelyt, pesaissut tuomarisedän naaman, seistä tatittanut upeassa asennossa ja esitellyt hienot katsekontaktitaitonsa. Elämäniloisella asenteella lienee ollut merkityksensä, kun Niehku valittiin rooolisuorituksestaan sijalle 2. loppukehässä.

Olen niin ylpeä Niehku-ystävästäni! Tuomari Lasse Tuominen lausahteli Niehkusta: "Oikeatyyppinen. Keskikokoa hieman suurempi. Pää, runko, raajat oikeat. Karvapeite karvanlähdöstä johtuen puutteellinen. Luonne hyvä."  Hieman kyllä hymyilyttää tuo arvio - Niehkulla on siis oikeat raajat ja pää :). Niehku sai hienon punaisen nauhan ja sinisen ruusukkeen sekä paketillisen herkkuja palkinnoksi.

Voimille kyllä otti tuo esiintyminen Katselmus- näytelmässä. Loppuillan Niehku nukkui sikeästi eteisessä pitkin pituuttaan....

 

Viisas musta ja pehmo- Nalle nautiskelivat oikeasta koiranilmasta lumikinoksen päällä istuen - huvinsa kullakin!

 

Sunnuntaina pehmo-Nalle lähti esiintymään samaiseen näytelmään. Urosten kehässä Nalle ravasi kuulemma kauniisti mamman vierellä katsekontaktissa, kuten kuvasta näkyy. Lopputulos oli kuitenkin hieman toisenlainen kuin Niehku- ystävälläni: Nallen häntävärkki oli kuulemma niin kamalan rupsahtanut, ettei sillä hännällä voinut mitenkään päästä jatkoesiintymisiin - no mitäs on tipautellut turkkinsa takapäästä....

 c. Minna Rinne

 

 c. Minna Rinne

Katsokaa vaikka itse - kyllä on nolo häntä!

Ihan muistin virkistykseksi, tässä meidän tyttöjen upeat hännät!

 

Ja unet jatkuvat levollisin mielin....