Kevättä ilmassa...

Olen tässä parin viime viikon aikana tutkiskellut uusia juttuja  alempana ja vähän korkeammallakin!

 

Tämä ikkunalaudalla istuskelu ja kasvin mutustelu kuuluu kategoriaani alempana! Tämän kasvin paikalla, joka on mamman kertoman mukaan aloe vera (jokin alalaji) oli aiemmin oikein iso ja vanha, mielestäni jo aika rupsahtaneen näköinen samalainen kasvi. Se  kasvi oli niitä, jotka päätyivät uteliaisuuteni ansioista talven aikana usemmankin kerran ikkunalaudalta lattialle. Lopulta kasvi oli jo niin näivettynyt, ja kun noin kymmenennellä pudotuskerralla onnistuin rikkomaan myös ruukun, mamma päätti poistaa koko kasvin roskikseen. Mamma oli kuitenkin ottanut parit pistokkaat juurtumaan ja nyt kiusauksenani on uusi kasvinalku ikkunalaudalla - se on vaan jotenkin niin houkutteleva käpälöitävä ...

 

Lintuja olen toki bongaillut myös ikkunalaudalla istuen. Talomme ympärillä kiertää orapihlaja-aita, joka houkuttelee ainakin varpusia ja tiaisia istuskelemaan oksille ja näimpä yhden mustarastaankin tässä päivänä yhtenä - niin ja ihan kaikkia lajeja en edes tunista. Ne linnut ovat kuitenkin tavoittamattomissa, joten päätin tutustua lähemmin talon sisällä tanssiviin kurkiin. Lipaston taustalla, kun komeilee taulu, jonka nimi on sopivasti kurkien tanssi. Sitä paitsi lipaston päällä on aina muutakin mielenkiintoista tutkailtavaa - tosin mamma kyllä aina huutelee, että Saaga pois sieltä! .......

...joten päätin esittää koristekissapatsasta.... seuranani irvistävä pantteripatsas ja sävyyni sopiva maljakko :)

 

Tämä kirjahylly kuuluu saavutuksiini kohti korkeuksia: mamma oli laittanut pari sulkaleluani hyllyn päälle jemmaan. Pitihän ne päivän aikana käydä sieltä hakemassa ja samalla sopivasti tutkiskelin muutkin hyllyn päälystän valikoimat. Hyppy hyllyn päälle oli tosin hankala, vaikka tuolin selkänojalta toki sinne ei pitkää loikkaa olisi tullut, mutta tuo jalkalamppu hankaloitti huomattavasti pyrkimyksiäni. Onnistuin kuitenkin sinne itseni jollain keinoilla keplottelemaan ja hakemaan sulkaleluni lattialle. Mamman tultua kotiin totesin, että kiipeilyni oli havaittu ja myös se, että olin samalla pudottanut patsaan, joka komeili  lattialla seitsemässä osassa ja sai mamman nassun kurtistumaan - hiipailin vähin äänin kauemmaksi - olin pudottanut mamman lempipatsaan... Mammalle ei oikein vieläkään ole selvinnyt, miten hyllyn päälle hyppäsin - olkoon salaisuus vastaisen varalle!

 

Eipä kulunut kuin päivä tai pari, kun korkeudet alkoivat taas minua houkuttaa. Mamma kuuli olohuoneeseen pienen kolahduksen ja tuli keittiöön katsomaan. Hän löysi minut taiteilemasta tuosta liesituulettimen koristetasolta noiden kuparikannujen välistä. Yritin siinä kolmella tassulla tasapainoilla ja samalla neljännellä ylettyä yläikkunassa porräävään kärpäseen. Olisittepa nähneet mamman hölmistyneen ilmeen ja nopeat kädet, kun se ryntäsi pitelemään kannuja paikallaan ja samalla hätistelemään minua alas. Ei siis hakenut kameraa tällä kerralla - vaan pelasti ensin kannut! Salaisuudeksi jälleen jäi, miten olin sinne onnistunut hyppäämään ilman, että mitään putosi alas - no harjoittelu tekee mestarin eikös sitä niin sanota. Olen tuolla käväissyt sen jälkeenkin ainakin kertaalleen, silloin putosi tosin pähkinänsärkijä alas ja mamma arvasi, että se oli meikäläisen tekosia.

 

Äitienpäivänä oli aurinkoisen lämmintä. Viisas musta pääsi mamman kanssa ihailemaan kevään kukkaloistoa Ahveniston harjumaisemiin. Olivat kuulleet, että korkeimmalla harjun kohdalla polun vieressä kasvaisi upea puska kylmänkukkia, jossa oli 17 kukkavartta avautuneena. Ottivat kameran mukaan ja lähtivät etsiskelemään harjun korkeinta kohtaa. Eivätpä osuneet oikealle paikalle, mutta löysivät kuitenkin ihailtavaa:

Yläkuvassa kerrottuja sinivuokkoja!

Alakuvassa yksi Hämeen kylmänkukka. Se on kuulemma rauhoitettu kasvi. Sen vuoksi viisas musta ei päässyt poseeraamaan kukan viereen, ettei vaan olisi vahingossa tallonut. Muutenhan viisas musta rakastaa kukkien keskellä makoilua...

 Kylmänkukka

Ja Viisas musta alias Nere Ahveniston harjulla.

 

Äitienpäivänä pöydälle ilmestyi uusia kukkasia...

Ja koska pöydällä oli myös lehti, jossa luki kissa, niin selvästi sain nyt luvalla mennä kukkaviidakkoon nuuskuttelemaan kevään tuoksuja, minäkin....

Aha, oikei, no minä poistun.... etsiskelemään uusia juttuja alempaa ja korkealta!