Aurinkoinen kevätpäivä sai meidät kaikki jotenkin niin leikkimielisiksi...

 

Olin juuri asettautunut keittiön pöydälle ikkunan ääreen nautiskelemaan keväisiä ruohokasvejani, kun huomasin pihalla mielenkiintoisia lumipöllähdyksiä. Vatsani hyvinvointia ajatellen mamma toi minulle kaupasta vehnänorasta: Olisi tuo liskonsalaattikin kelvannut, mutta onhan nämä heinät ihan kivoja mutusteltavia - ne heiluukin niin kivasti....

Pihalla lumi pöllysi ja lumihangessa sinkoili 3 häntää, 12 tassua, 6 korvaa - haa, siis vain kolme paimensukuista. Meno oli niin vauhdikasta, että kuvittelin niitä aluksi olevan siellä enemmänkin. Jos vaikka taas joku Wiima olisi tupsahtanut kyläilemään. Siitä tulikin mieleeni etten ole muistanut kertoa uutisia, jotka tavoittivat korvani: kertoilin Wiiman ja Nallen salaisista tapaamisista täydenkuun aikaan hirmuisen kylminä pakkasiltoina helmikuussa. No nyt kuulin, että kyllä niitä karvapalloja on syntymässä - karvaisia pääsiäismunia :) - onneksi kuitenkin tällä kertaa Aina Valppaalle Lapinlahdelle . Minun ei siis tarvitse osallistua hoitotoimenpiteisiin....

 

Yöllä oli jälleen satanut reilu kerros valkoista lunta. Kevyttä, kuin pumpulia - pihalle ja puiden oksille. Maisema näytti kerrassaan upealta auringon paisteessa. Paimensukuiset alamaiseni villiintyivät täysin lumielementistä - muu kotiväki ei niinkään: kevättä jo odottelevat!

Siellä ne kirmailivat edestakaisin yksin ja toistensa kera ...

 

Pehmo-Nalle, joka on aina niin rauhallinen, esitteli minulle ihan uusia ulottuvuuksia - sehän osasi juosta ja leikkiä hippaa....

 

Ja sitten tytöt....

Vauhdikkaimmin porhalsivat kuitenkin Viisas- musta ja Niehku- ystäväni...

 

Niehku edellä ja toiset perässä...

Tässä paimensukuishyrrä talvisesti pyörähtelee....

 

 

Kyllä ne jaksoivat juosta ja leikkiä, painia ja pyöriä - ihan riemukkaasti...  Aikani katselin ja sitten alkoi omaakin leikkitassua kolottaa...

Naukaisu ja piiloon kyttäyspaikkaan ja varmistus, että mamma käveli lelujen kanssa perässä... leikkimieleni on palannut!

hiirten pyöritystä....

sulan saalistusta....

Sainpas sulan ja nyt äkkiä karkuun - hyvä jemmapaikka on muuten makkarin sängyn alusta. Kiikuttelen kaikki arvokkaat saaliini sinne. Joten, jos joltakin on kadonnut jotakin, kannattaa käydä sieltä tarkistamassa - olen nimittäin aika kätevä kuljettelemaan kaikenlaisia esineitä piiloon.

Sulan heilutusta ja tassuttelua....

On muuten ihka uusi sulkalelu, jonka sain "mummiltani" lauantaina tuliaisiksi - se on ihana :)

 

Niehku-ystävälläni vielä leikkimieltä riitti lumihankileikkien jälkeenkin - leikkiinkutsu.... 

 

Nyt en ole kyllä ihan varma pitäisikö "mummini" katsoa lainkaan näitä kuvia .... Voin kyllä vakuuttaa, että leikimme täydessä ymmärryksessä ja sulassa sovussa. Sitä paitsi mamma katselee herkeämättä vieressä ja viheltää leikin poikki,  mikäli riekumme liikaa. Koskaan emme ole satuttaneet toisiamme, enkä minäkään ole upottanut kynsiäni ystäväni kuonoon. Meno siis näyttää hurjemmalta kuin onkaan... Pahoittelen kuvien epätarkkuutta, se kyllä menee ihan mamman taitamattomuuden piikkiin kuvata sisällä liikkuvia kohteita!

Kissanpolkka alkakoon....

"Minä vien ja Niehku vikisee"....

Koiratanssin alkeita kissanpolkan tahtiin???

Olen myöskin harjoitellut tuota "hammaspainia", mitä paimensukuiset alamaiseni keskenään välillä leikkivät - siihen siis kuuluu toisen leukaperien, kuonokarvojen, niskavillojen pureskelua....

Aivan loistava ote leukavilloista - hyvä minä!

Noin ja sitten rauhoitumme ja olemme edelleen hyviä ystäviä :) - Niehkuni ja minä.