Vallaton hulina jatkuu - Helmi hulisee...





Kuten viimeksi mainitsin käväisi Helmi Kirkkonummella kuulemassa kehut kauneudestaan. Helmi ja mamma toivat mukanaan selvästi minulle tarkoitetun tuliaisen - aivan ihanan pehmeän patukkalelun, jonka perässä on hauska häntä. Tietenkin omin sen itselleni- leluhan on melkein Helmin kokoinen, siis Helmin leikkeihin ihan liian iso - tai ainakin näin kuvittelin.
Joka tapauksessa tuliainen oli minulle hyvin mieluinen! Sitä piti halata ja puskea ja retuuttaa ja .... omin sen siis itselleni, ihan kirjaimellisesti tassun alle.






No täytyihän Helminkin saada lelua lainata - iso lelu ja pieni Helmi smiley




Muutenkin meillä hulistaan vauhdikkaasti. Helmi on vauhdikas tyttö. Lelut saavat neljä tassua alleen, verhotkin ovat vaarassa saada kiipeilijän, tuolinjalat kolisee Helmin törmäillessä ja hyvä ettei kiipeilypuukin kaadu, kun pikkusisko sinne rynnistää. HUH HUH! Ihan meinaa läkähdyttää välillä moinen meno. Toki välillä juoksentelen mukana vauhdikkaasti, painin kissapainia Helmin kanssa ja leikin hyökkäilyleikkejä. Sitten taas uinailen rauhassa sohvalla - onneksi Helmi antaa rauhassa lepäillä. On sitten väsyttänyt enemmän tuon viimeisimmän tassujen vipatusviikon - on se vaan raskasta, kun kollipoikaa vikittelee....



Osaa Helmikin rauhoittua ja söpöstellä. Helmi on puhelias tyttö. Hetken rauhoittumisen jälkeen  Helmi lähtee tutkimusmatkalle etsimään jotain kivaa puuhasteltavaa ja jutustelee samalla. Kun mamma huutelee Helmiä, se tulee kipitellen luokse ja juttelee mammalle samalla. Pissalaatikollakin se juttelee. Ja tietenkin, kun mamma nostaa syliin. Miten sillä voikin olla niin paljon asioita kommentoiitavana. Minähän olen selvästi hiljaisempi tyttö ja juttelen lyhyesti vain, kun on jotain todella tähdellistä kerrottavaa.



Akvaario on Helmin suosikki. Niin se oli minullekin pentuvaiheessa. Akvaarion edessä, sivussa, päällä oli kiva katsella kalojen uiskentelua. Yrittää niitä tassulla hipaista lasin läpi. Jossakin vaiheessa tajusin etten saa sieltä kuitenkaan kaloja tassuihini, joten kiinnostukseni akvaariota kohtaan väheni. Nyt Helmi on samassa akvaario koukussa - hymyillen katselen sen touhuja. Etuperin, takaperin kieppuen, välillä lähes päältä alas tupsahtaen Helmi yrittää kaloja saada kiinni. Eikä se hölmö tajua, ettei siinä voi onnistua. Helmi tykkää myös makoilla akvaarion päällä - no onhan se lämmin alusta.

Fiksu Helmi on: se nimittäin pudotteli ruokinta-aukkojen päälle mamman asettamat kirjat alas ja työsi sitten tassunsa aukosta veteen - todellista kalojen ongintaa! Täytyy myöntää, että itse en tuota ole hoksannut. Eipä lysti kuitenkaan kauan jatkunut, kun mamma laittoi tilalle painavammat kirjat, joita Helmi ei jaksa siirrellä sivuun.




Helmille ruoka maittaa. Herkkua on kanajauheliha uitettuna laktoosittomassa punaisessa maidossa. Juustokana- ateria uppoaa myös hyvin, tonnikalaa sisältävät ruuat ja välillä jokin muukin. Yleensä annan Helmin syödä kupilta ensin ja sitten aterioin itse, jos aterioin. Minähän olen siis edelleen hyvin valikoiva sen suhteen mitä suuhuni laitan. Joskus nälkä yllättää ja saatan syödä useammankin suullisen kanajuttuja. Minun suosikkini on kanakesäkurpitsasekoitus ja tietenkin tonnikala. Sattuipa päivänä yhtenä mamma saamaan kuvan yhteisestä ruokahetkestämme. Juuri tuolloin kupissa oli jotain meidän molempien mielestä superherkullista, joten minäkään en malttanut antaa Helmin syödä ensin. Ja välillä ruoka tuntuu maittavan nykyään aika hyvin.....



Me uinailemme välillä ihan vierekkäin. Pesen Helmin turkkia ja puhdistelen korvia. Mahakarvoihini Helmi ei enää ole kaivautunut, joten eipä tarvitse suurempia vieroituskihinöitä harrastaa.





Niehku- ystäväni on ottanut Helmi hyvin vastaan. Ei nyt samallalailla kuin minut aikanaan - olen siis Niehkun ykkösbestis edelleen. Mutta nätisti ystäväni on Helmiä lähestynyt ja nukkuukin joskus sohvalla vieressä. Minun kanssani Niehku- ystäväni kuitenkin leikkiä rymistää!


Vallatonta menoa meillä ovat harrastaneet myös Haaveen pennut. Tottakai niidenkin on tarvinnut tehdä meille come back - ei siis riittänyt pentuaika!



Ensin ilmestyi Mosku riehumaan... Niehku kyllä piti sille tuliaisiksi käytöspuhuttelun ja Viisas Mustakin sanoi oikein kovan sanan. Silti poika riekkui ja riehui ja roikkui ja juoksi ja ja.... Katselin menoa pihalla makkarin ikkunasta - onneksi mamma laittoi meidät sinne turvaan. Niehku-ystävälläni oli kuitenkin myös ihan hurjan hauskaa pentunsa kanssa....



No muutamaa päivää myöhemmin ilmestyikin sitten Naava. Meno taisi olla vieläpä astetta vauhdikkaampaa. Lumi pöllysi, kun pentu ja emänsä riekkuivat pihalla.



Viimeisimmän vierailun hoiti Barfi. Barfihan oli koko pentueen rauhallisin. Kuulin kuitenkin, kun omistajansa kertoi, että Barfi omaa piileviä kykyjä - mitähän sekin mahtaa tarkoittaa, pohdiskelin. Jaa - piilevät kyvyt tulivat esiin myös pihalla Niehku- ystäväni kanssa leikkiessä: kovapäiseksi on poika muuttunut ja vauhtiakin on löytynyt, totesin touhua katsellessani makkarin ikkunasta.

Helmihän ei näitä Haaveita pentuaikana nähnytkään. Jalkoihinhan tuo pieni siskoni olisi jäänyt. Helmi katseli touhukasta menoa kanssani makkarin ikkunasta - turvallisesti!



Minä ja Helmi -



Helmi uinailee... onneksi välillä....



Minä rentoudun silloin oikein kokonaisvaltaisesti... siis minun sohvalla. Toinen sohvista on paimensukuisten alamaisteni - siis se sohvista, jolla on suojahuopa. Helmi lainaa välillä koiruuksien sohvaa. Ja minä lainaan tätä sohvaa välillä mammalle.



Helmeä hulinaa meillä riittää. Ei tule aika pitkäksi. Pohdiskelen itse ja niin pohdiskelevat jälleen meillä kaikki muutkin kuinka vilkas mielikuvitukseni on. Vilkas vai enemmän vilkas - kuvittelenko vai olenko? Kyllä se varmaan pikapuoliin alkaa selvitä kaikille asianosaisille miten asianlaita tällä kerralla on. Sitä odotellessa - pohdiskellen.