Mamma päätti reilu viikko sitten lennellä Skotlantiin, Edinburghiin, jossa perheen vanhimmalla pojalla oli tulossa joku merkillinen Graduation - tilaisuus. Mamma kirjaili kotiin jäävälle miesporukalle tarkat kirjalliset ohjeet hoidostani, ruuistani, hiekkalaatikon puhdistuksista ja kaikesta muustakin mahdollisesta. Kuiskutteli sitten korvaani tulevansa sunnuntai-iltana takaisin. Huolestuneena odottelin seuraavana ja sitä seuraavana päivänä, eikö se mamma jo tule - tuli sunnuntai eikä sitä edelleenkään näkynyt! Sitten jo ihan loukkaannuin; jättää nyt minut pienen kissan kotiin miesväen armoille! Alkuviikosta alkoi ikävä pukata eikä ruokakaan enää oikein maistunut. Kotona kuulin kyllä jotain kommentteja lentojen peruuntumisesta lumisateen vuoksi, mutta en oikein ymmärtänyt mitä se tarkoitti. Eikä paimensukuiset kaverinikaan ymmärtäneet, mutta olivat ne sentään aika rauhallisella mielellä, jotta kyllä mamma sieltä palaa!

Tulipa sitten keskiviikkoilta ja kuulin niin tutun äänen eteisestä - MAMMA! - kiiruhdin pikajuoksua kera paimensukuisten alamaisteni mammaa tervehtimään. Viisas musta ei meinannut nahoissaan pysyä; se lauleli koko viikon kuulumiset mammalle yhtä pötköä. Pehmo-Nalle säesti haukunnallaan ja Niehku-ystäväni steppasi koko ajan edestakaisin, meinasin ihan jalkoihin jäädä. Mutta mamma kaappasi minut syliinsä turvaan ja pusutteli - ihan pakko oli aloittaa kehräys, vaikka olin päättänyt etten enää ikinä mammalle kehrää, kun sillä tavalla minut hylkäsi pitkäksi aikaa!

Illalla viisas musta punkesi nukkumaan mamman viereen ja kerjäili siinä lisärapsutuksia. Mutta minäpä puskin itseni Neren ja mamman väliin - siinä ihan mamman rintaa vasten kainalossa kehräilin pitkän aikaa onnellisena kissana :) Koko yön pysyttelin tiukasti mamman kyljessä, ettei se vaan katoa uudestaan.

Mamma tarinoi kotiin paluun viivästyksen syitä. Tuliaisenikin olivat kadonneet matkalla - siis matkalaukku, jossa tuliaiseni oli lentelee nyt jossain päin maailmaa. Täytyihän mammalle nyt vähän mieltä osoittaa, joten seuraavana päivänä päätin jatkaa vielä ruokanirsoiluani. Hellyin kuitenkin jo perjantaina, kun mamma kävi ostamassa minulle monta uutta hiirtä ja yksi niistä sisälsi kissanminttua!

Niin ihana yllätys - en enää jaksanut vihoitella mamman poissaolosta tai tuliaisten puutteesta....

Niehku ehti hotkaista oman luunsa ja haikailee nyt sitten hiireni perään - mitähän sekin muka kissanmintusta ymmärtää!

 

Kun hiirileikit saatiin päätöksen, mamma näytteli minulle tietokoneelta kuvia sieltä jostakin kaukaa, sieltä minne satoi lunta liikaa eikä siellä sitten mikään toiminut - ei siis ainakaan lentokoneet!

Tässä perheen pojista se, jonka Graduation- tilaisuuteen mamma lähti. Taustalla kuulemma McEvan Hall, 1800-luvulta peräisin oleva juhlarakennus Edinburghin yliopiston kupeessa.

Master of Law - porukka odottelemassa tilaisuuden alkua...

Juhlapäivä oli kuulemma upean aurinkoinen. Kehuivat sitten siellä kilpaa auringon paistetta ja totesivat, ettei kesällääkään kovin monesti aurinko niin kauniisti paistanut. Seuraavana päivänä oli jo vähän leijunut lunta maahan, mutta aurinko jatkoi paistamistaan... Olisi ollut parasta olla kehuskelematta, sillä sitten sunnuntaina kaikki olikin toisin....

Joulutorilla ehtivät käydä kuulemma maistelemassa kluhweinia ja bretzeleitä...

... ihailemassa nutrackereitä....

.. ja vaunuissa istuskelevaa villisikaa ?!??? - ei voi olla totta, tuumasin!

Sunnuntai aamuna näkymä oli jo lumisempi... taustalla häämöttää Arthur´s Hill

Maanantaina vielä lumisempi... Edinburghin linna 

.. tuskin täällä kotonakaan olen näynyt ikkunasta tälläistä lumisadetta...

... ruusujen siellä pitäisi ilman lunta kukkia...

.. tämä on kuulemma joulukuusi ja sellainen meillekin tulee kolmen viikon päästä - saankohan kiivetä siihen??

No aika uskomattomia kuvia mamma minulle näytteli Skotlannista. Ehkä se mamma ei tosiaan ajoissa kotiin päässyt lentämään - siis ihan todella. Nyt olen jo hyvällä mielin ja makoilen kavereiden seurassa pehmeällä sängyllä päiväunia katsellen - ja mamma kuuluu olevan tallessa tuolla keittiössä...

Ja mamma kertoi myös ihania uutisia - kasvattaja mamini on tulossa huomenna katsomaan ja pusuttelemaan minua :)