Minä en ole mitenkään utelias - haluan vain pysyä ajantasalla

 

 

Täällä sitä taas on ollut tapahtumia kerrakseen. Silloin kun minä treffailin Oskarin kanssa ja odottelin mielikuvituksen tuotteita, tapaili Niehku omaa sulhastaan. Niehkun sulhastapailuiden jälkeen tulosta alkoi näkyä - Niehku pyöristyi lupaavasti ja jossakin välissä sitä sitten odotettiin oikein jättipentuetta. Onneksi masun kasvu kuitenkin tasaantui - sillä kuka täällä nyt olisi kestänyt kymmenpäistä katrasta riehumassa.

Niehku- ystäväni oli koko tiineysajan niin reipas tyttö. Lauantai iltana Niehku meni makoilemaan sängyn alle vaikkei ollut vielä edes nukkumaanmenoaika. Mamma taisi aavistella tulevia tapahtumia ja kiskoi Niehkun sieltä pois, mittaili lämmön ja totesi, että h-hetki on tulossa. Niehku käveli pentuhuoneen synnytyslaatikkoon. Me muutkin tietenkin uteliaina perässä. Niehku totesi, että liikaa yleisöä ja hätisteli Viisaan Mustan ja Pehmo-Nallen loitommalle. Minä sain kuitenkin jäädä.

 

No välillä Niehku lainaili mamman petiä...

Loitommalle häädetyt

 

Yön Niehku siellä laatikossaan petaili ja läähätteli. Aamun valjettua alkoi tapahtua: olin juuri käynyt Niehkua moikkaamassa, mutta pahaksi onneksi päätin käväistä toisaalla. Juuri sillä aikaa syntyi sitten ensimmäinen pentu. Ja sitten kävikin kuten viime kerralla: minut kipattiiin kera paimensukuisten alamaisteni makuuhuoneeseen. Minä kun olin ajatellut olevani Niehku-ystäväni synnytyksen tukihenkilö ja Niehkukin oli ihan samaa mieltä, kun ei hätistellyt minua pois. JA SITTEN MAMMA PILASI KAIKEN! Siellä se itse hääri mukamas kätilönä.

 

 Niehku ja tyttönen

Kuulin kyllä oven läpi, että Niehku hoiteli hommat ihan varsin omatoimisesti ja maailmaan tupsahti 5 pentua, joista 4 poikaa ja yksi tyttö - uudet paimensukuiset alamaiseni! 

 koko viisikko

Ja ihan syntyivät ensimmäisenä adventtisunnuntaina marraskuista harmautta valaisemaan :)

 

Enhän minä utelias ole, mutta.... Olen jälleen kaikin tavoin kokeillut miten pääsisin Niehkua ja pentusia edes onnittelemaan. Tälläkään kertaa tuo pentuhuoneen suoja-aitaus ei vaan anna periksi. Olen kokeillut kaikenlaisia akrobaattitemppuja ja Viisas Musta on juonessa mukana.

 

Kurkistellen...

Kiipeillen

Jos vaikka yläkautta pääsisi..

Tuijottelua kahdessa tasossa - minä ja Viisas Musta

Ja näin ylpeä emokoira on Niehku-ystävästäni tullut

 

Koska uteliaisuudellani ei ole rajoja, olen myös ohikulkiessani todennut mamman ihailevan tietokoneensa työpöydällä tälläistä kuvaa. Näyttää ihan kissanpennulta. Mamma on kuvaan kirjaillut nimen Helmi - olen yrittänyt korviani höristellä, mutta en ole ihan vielä kartalla siitä minkä takia mamma tuota vierasta pentua ihailee - tai no vieras ja vieras -  onhan se minun puolisiskoni - mutta kuitenkin. Täytyy olla taas ihan supertarkkana!

 kuva FI*Nenukan

Tämä on Helmi - kissanpennulta se minusta näyttää - helmet ovat pyöreitä ;)