Nautiskellen.......

 

 

Kyllä kulunut viikko on ollut ihanan hiljainen ja rauhallinen -  ne karvapallot, jotka alkoivat olla loppuajasta aivan kamalia riiviöitä lähtivät viime viikonloppuna omiin koteihinsa. Ne todellakin saivat valtakuntani aivan sekaisin. Onneksi mamma aloitti heti siivoilun, kun viimeinen pentu ovesta häipyi. Joka paikassa oli sanomalehtiä. Jos vahingossa lehden päältä käveli - huh en osaa edes siistinä kissaneitinä kuvailla miltä tuntui, kun tassu kastui - yök! Niillä ei siis ollut mitään hajuakaan, että on olemassa hiekkalaatikko, jota myös vessaksi kutsutaan, jonne olisi voinut mennä tarpeilleen. Talossa ei voinut harrastaa kunnon juoksupyrähdyksiä, kun matot olivat poissa lattialta - tassut luistivat niin hurjasti, että muutaman kerran mätkähdin päin seinää, kun en saanut vauhtia pysäytettyä pelkällä parketilla. 

Ne haukkuivat, murisivat, vinkuivat koko ajan. Söivät ja pureskelivat kaiken mitä eteen sattui ilmestymään.. olin se sitten minä, ruokakuppi, tuolinjalka, sähköjohto, pehmo-Nalle, viisaan mustan häntä ... En ollut osannut kuvitellakaan kuinka rasittavia alamaisia koirapennut voivat olla!

 

Lattialla makoilua ei voinut ajatellakaan harrastavansa - mikäli näin erehdyin tekemään, rynnisti niskaan samantien viisi naskalikarvapalloa vailla mitään tietoa käyttäytymissäännöistä. Eihän alamaisten sentään sovi kuningattarensa niskaan hyppiä....

Ja keittiössä on tilanne päällä. Niehku ystäväni yritti leikittää ja viihdyttää niitä kaikin keinoin. Pehmo-Nalle puolestaan yritti vältellä niitä kaikin tavoin ja viisas musta pysyi viisaasti kokonaan poissa. Minä tietenkin uteliaana rohkelikkona käväisin katsastamassa mikä on tilanne ja useimmiten se päättyi mielestäni lähes katastrofiin...

Ne siis hyökkäsivät heti yksin tai kaksi tai viisin.... ihmettelin, että mitähän ihmeen villikoiria mamma oikein kasvattaa. Olen tässä pitkin matkaa hymyillyt mammalle, kun se on huolehtinut henkeni puolesta mitä erinäisimmissä tilanteissa - olenhan julistanut etten tarvitse henkivartijaa! Nyt olin kuitenkin superkiitollinen, että mamma toimi kaikesta huolimatta turvanaisenani ja pelasti minut useamman kerran näiden riiviöiden hampaista. Minä kun olen kiltti ja säyseä Saaga-kuningatar, en tohtinut upottaa kynsiäni näiden kuonontynkään - sillähän toki asia olisi hoitunut. Yritin olla koko ajan hyvin diplomaattinen .... henkenikin uhalla.

Taas yksi sinnikäs yrittäjä... no Moskuhan se siinä - koita nyt poika pysyä aisoissa....

Yksi karvapalloista sentään älysi kunnioittaa minua ja kävi nöyristellen eteeni ... Erittäin hyvä, sillä tämän Moskun tulevassa kodissa on kuulemma kaksi aikuista kissaa ... sain siis jotain käyttäytymissääntöjä opetettua koirapojalle ennenkuin lähtee maailmalle.

 

Minun Niehku-ystäväni ystävystyi karvapallojen kanssa. Olin suorastaan loukkaantunut, kun ei se minun kanssani enää ehtinytkään leikkiä..

Niinpä oli sitten pakko uinailla viisaan mustan...

... ja pehmo- Nallen seurassa ettei olo olisi ollut aivan yksinäinen. Nallella oli muuten tässä 4- vuotissynttäritkin, joita juhlistettiin: koirulit saivat herkulliset luunsa ja meikäläinen kissanamit.

 

Ikkunasta katselin, että pihalla vauhdikas meno vain yltyi; jos meno oli sisällä vauhdikasta, niin ulkona se näytti olevan suorastaan liitävää..

 

Adja juoksutti karvapalloja ympäri pihaa, hyppelehti ja pomppi, kanteli oksia, risuja, palloja suussaan ja pennut seurasivat perässä - muuten aika taitavasti.

Adja ja Tiida hippasilla...

Adja harjoittaa Nanalle keppileikki- taitoja...

No tämä on kyllä ihan selvästi tuleva Suomen agilitymestari - Varman hypyt ja loikat olivat ihan vertaansa vailla - ihailin niitä monena päivänä ikkunalaudalla istuskellen... sisällä lämpimästi tietenkin!

Mosku harjoittelee pensaiden harvennusta...

Ja Röllipoika yritti useammankin kerran upota umpihankeen..

 

Ulkoilun jälkeen karvapallolauma oli hetken aikaa rauhallisempi ja uinali koiranunia... mutta sitten meno taas jatkui. Jopa välillä niin vauhdikkaasti, että omat paimensukuiseni päättivät pystytellä eteisessä pentuesteen takana turvassa - jopa Niehku- ystäväni, joka alkuun niin innoissaan leikki pentujen kanssa - taisi kuitenkin saada muutaman kipeän naskalinpureman takakoipeensa, joten...

 

Vihdoin koitti päivä jolloin karvapallot yksitellen lähtivät omien ihmistensä kanssa omiin koteihinsa kasvamaan - upeiksi paimensukuisiksi lapinkoiriksi! Mamma niitä ylpeänä vielä hyysäili ja halaili läksiäisiksi. No täytyy myötää, että kyllä ne aika söpöjä olivatkin suurimman osan ajasta - ainakin silloin, kun ne nukkuivat.

Mosku lähti ensimmäisenä kohti Lahtea ja kohtaa siellä kaksi aikuista kissaa - toivottavasti opit pysyivät pojan päässä.... kissojen edessä ollaan nöyrästi!

Rölli matkusti Helsinkiin ja autossa oli  matkakummppanina kuulemma Nero- koiratyttö ja tulevassa kodissa sitten myös kissa odottelemassa...

Tämä tyttökolmikko, Nana, Varma ja Tiida, ehti vielä hetken aikaa hullutella yhdessä velipoikien lähdettyä. Niistä tuo ruskea muunmuassa harjoitteli juomakipossa uintia päivän mittaan. Ruskea opettelee nimeä Varma ja muutti Isokoskelle, jossa odottelivat kuulemma Tuisku ja Ruuti, samaa lajiketta tietenkin.

Tiida ja Nana.. Heistä Nana autoili ihan lähelle Pekolaan perheen lapsia leikittämään...

Tiida ja Adja lähtivät viimoisina kohti Espoota. Tiida lähti Adjan kaveriksi ja tulee sitten aikanaan kuulemma kasvattamaan omat karvapallonsa tänne - huh ajattelin, mutta siihen on onneksi aikaa monta vuotta ... 

 

Kuluneet kahdeksan viikkoa olivat aikamoista hullunmyllyä. Ensin ihmettelin aina vain paksuuntuvan Adjan olemista. Sitten ilmestyi pentuhuoneeseen vikiseviä karvapalloja, jotka kasvoivatkin hurjan nopeasti oikein söpöiksi ( lue rasittaviksi) koiranpennuiksi. En oikein ehtinyt niitä kuuliaisiksi alamaisiksi kouluttaa. Helpotuksekseni mamma kertoili, että niiden koulutus tottelevaisuusvalioiksi on vasta alkamassa siellä omissa kodeissa.. joten kyllä niistä kuulemma kelpo koiria kasvaa... vaikken osaani ihan ehtinytkään toteuttaa kuin yhden kohdalla!

Ehtimistäni nimittäin haittasi uudelleen ilmaantuneet levottomat tassut ja mouruava mieli .... silloin on vaikea keskittyä....

Nyt on onneksi jälleen ihanan hiljaista, rauhallista valtakunnassani ....

... ja Niehku- ystävänikin on jälleen minun ystäväni....